Alive and well

Moi! Saavuttiin eilen Panamaan monen mutkan kautta, joista lisaa myohemmin. Halusin vain laittaa elonmerkkia, ja kertoa, etta edes Costa Rican puhelimeni ei toimi taalla, joten mua ei oikeastaan saa juuri mitenkaan kiinni ennen ensi viikon perjantaita. S-postia paasen ehka valilla tarkastelemaan, mutta thats it. Palailen jo tahankin mennessa uskomattomien matkakokemusten kera linjoille ensi viikolla!

Ai niin!

Vielä yksi muistutus: mun suomalainen puhelin EI siis toimi täällä. Älkää siis turhaan lähetelkö siihen viestejä tai soitelko, koska ne eivät tule perille. Pystyn itse lähettämään tekstiviestejä netin kautta muutamakymmentä kuukaudessa, mutta älkää vastatko niihin mun Suomen numeroon, vaan jos on kiireellistä asiaa, niin lähettäkää viestiä mun Costa Rican numeroon +50689554570, ja yritän sitten vastata netin kautta (itse en taas pysty lähettämään tekstareita Suomeen Costa Rican puhelimestani, mutta tänne suuntaan viestit tulevat perille).

Viikon kuulumisia

Costa Ricaa pidetään demokratian mallimaana, ja sitä se luultavasti onkin väliamerikkalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna, mutta kyllä monet paikalliset ovat sitä mieltä, että korruptio kukoistaa täälläkin, eikä varsinaista demokratiaa ole olemassa. Tämä kirjoitus yliopistorakennuksen seinällä kertoo pienestä anarkiahengestä: "Olkaa hiljaa, elämme demokratiassa".

Käytiin yhtenä päivänä San Joséssa puistossa, ja nähtiin tämä ihana lintuperhe  <3

Tämä viikko on mennyt mukavasti ainakin tähän mennessä. Viisumibyrokratian pahin vaihe on jo selätetty, ja kurssitkin saatu valittua. Itsehän ahnehdin kokonaista kaksi kurssia, eli luultavasti aikaa jää kaikelle pienelle kivalle :) Kurssien hyväksyttäminen oli kyllä mielenkiintoinen kokemus: ekana päivänä mennessäni hyväksyttämään niitä oli aikatauluissa jokin sekaannus, eikä kukaan ollut tavattavissa. Seuraavana päivänä pääsinkin sitten hyväksyttämään kurssini ihan tiedekunnan dekaanin luona! Hän otti todella asiakseen minun viihtyvyyteni, tarjosi mm. konsultointiapua gradun kanssa ja kutsui jo tänne tekemään pariksi vuodeksi jatkotutkimustakin! Lopuksi hän vielä osoittautui uskonmieheksi, kun hän rupesi puhumaan että jumala toi minut Costa Ricalle ja jumalalla on suunnitelma minua varten :D Noh, olipahan ainakin tervetullut olo. Tänään minulle selvisi, ettei täkäläisen yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ole koskaan ollut yhtäkään vaihto-opiskelijaa. Taidan olla aikamoinen kummastelun aihe siellä...

Otin tiistaina rakennekynnet (joo, saa  nauraa, Laurallako muka rakennekynnet...) ja pedikyyrin, kun kaikki sellainen on täällä niin halpaa: rakennekynnet 15 euroa, tunnin pedikyyri 8 euroa. Ihan hyvää jälkeä tuli. Tunnen kuitenkin itseni aika turhamaiseksi, varsinkin kun viime päivien aikana on käynyt yhä ilmiselvemmäksi, että meidän suomalaisten ja muiden vaihtareiden (tai ainakin niiden, joiden kanssa on tullut hengattua: ovat pääosin Meksikosta ja Puerto Ricosta kotoisin) välinen elintasoero on valtava. Vapaa-ajanviettomahdollisuudet muiden vaihtareiden kanssa ovat harmillisen rajoitetut, kun heille dollarikin on iso raha ja kokoajan pitää stressata budjeteista.

Lähdemme Annan ja muutaman muun kanssa huomenaamulla aikaisin kohti Panamaa. Olemme siellä viikon verran lomailemassa. Ensin suuntaamme kohti Bocas del Toro -nimistä saaristoa Costa Rican ja Panaman rajalla, ja sieltä ensi viikon alussa kohti Panama Citya. Toivottavasti säät suosivat, täällä on ollut ihanat ilmat tällä viikolla, mutta tänään aiemmin satoi kaatamalla.

Ai niin, kuulin vähän huolestuttavia uutisia mun kämpästä... Se tyttö jonka piti lähteä ja jonka huoneeseen mun siis piti muuttaa, aikookin jäädä vielä hetkeksi, joten en saakaan sitä huonetta ainakaan kuukauteen, vaan jonkun toisen huoneen, jota en ole nähnyt... Toivottavasti kaikki menee hyvin. Saan onneksi jättää Panaman matkan ajaksi tavaroita sinne asuntoon, ettei mun tarvitse pitää hostellihuonetta täällä matkalaukkuja varten.

Nicole & Co.: The week has been going well so far, I'm almost done with all the visa-related stuff and course selections. I didn't get too gready with courses this time eather, I picked only two, so I should have a lot of extra time to travel and enjoy life here. I had to go to the decan's office for him to approve my selections, and it was an interesting experience: he totally made it his case to make me feel welcome, and invited me to come back after graduation to do some further research on my thesis-subject! :D In the end he turned out to be a religious man, because he told me that God had sent me to Costa Rica for a reason and that he has a special plan for me...

In addition to dealing with bureaucracy, we've partied quite a bit. I'm still tired after a housewarmingparty at a friends' place last night... Tomorrow morning we'll be heading towards Panamá with a small group of people. We'll spend the first three days in Bocas del Toro, a paradise-like archipelago at the Costa Rica-Panamá border. From there, we'll head on to Panama City. I should get to move into my home after getting back to San José next week.

Ps. I got my nails done for the first time in my life. Feel free to laugh. But it was inevitable, since it's so cheap here (like 15 euro).

Karnevaaleilla Puntarenasissa

 

Hei! Ekan Costa Rican viikonlopun lauantaina aikaisin aamulla suuntasimme isolla porukalla rannikolle Puntarenasin pikkukaupunkiin, jossa oli karnevaalit. Oli tosi kivaa, vaikka ekan päivän puolipilvisestä säästä huolimatta onnistuin polttamaan naamani auringossa. Pitää ostaa joku suojakerroin 60 -voide, ettei tästä tule ihan tapaa. Ohjelmassa oli rannalla loikoilun lisäksi mm. banaaniveneajelu, karnevaalikulkueen katsomista ja tietenkin juhlimista ja hienon öisen tähtitaivaan tarkastelua rannalla.

Nicole & Co.: A big group of us went to the town of Puntarenas for the weekend. There was a carnival going on in there, and we had a lot of fun. I managed to burn my face in the sun, though, and have decided to invest in some 60 SPF sunlotion asap, in order to avoid the signs of preliminary aging ;)

Ekojen päivien fiiliksiä

Moro! Nyt on puhelinliittymä saatu hankittua! Costa Rican numeroni on +50689554570, jos tekee mieli soitella. Tekstareiden läpimenemisestä en ole ihan varma, mutta sekin tietty selviää kokeilemalla. Puhelinfirmassa kesti eilen aamulla tunnin verran, kun kaiken maailman tietoja naputeltiin tietokantaan, vähän vaivalloisempi prosessi kuin matka R-kioskille ostamaan prepaidliittymä. Mutta onneksi  homma kuitenkin onnistui, koska puhelin tulee helpottamaan elämää todella paljon.

Kävin myös katsomassa sitä kämppää, mistä kerroin aiemmin, ja se oli kyllä aivan loistava! Se sijaitsee ihan hostellini vieressä hyvällä alueella lähellä yliopistoa, ja siellä asuu lisäkseni ranskalainen, chileläinen ja argentiinalainen tyttö sekä paikallinen poika. Huoneessani on oma kylppäri ja toimiva langaton netti. Vieraat ovat tervetulleita. Takapihalla on ihana patio jossa voi pitää juhlia ja illanistujaisia. Siivous ja lakanoiden vaihto sekä oma vartija kuuluvat vuokraan, joka tosin on täkäläisittäin tosi korkea, reilut 400 dollaria. Mutta olen valmis maksamaan mukavuudesta ja etenkin toimivasta netistä, ja kämppikset vaikuttavat mukavilta tyypeiltä. On ehkä ihan hyvä idea asua eri ihmisten kuin koulukavereiden kanssa, niin on vähän eri porukoita. Ainoa varjopuoli on se, että pääsen muuttamaan vasta maaliskuun alussa, eli joudun majailemaan vielä kaksi viikkoa hostellissa. Mutta tuleviksi viikonlopuiksi on luvassa reissua, joten eiköhän sen kestä.

San Josésta kaupunkina voisi sanoa sen, että se ei ole mitenkään henkeäsalpaavan kaunis tai mielenkiintoinen, vaan Costa Ricassa tulee ehdottomasti lähteä kaupungin ulkopuolelle luontoretkille ja rannikoille, jotta maan upeuden tajuaa. Oma ensimmäinen reissuni koittaa huomenna, kun suuntaamme vaihtariporukalla Puntarenasiin karnevaaleille.

Muita huomioita elämästä täällä ovat ainakin se, että taksilla ajaminen ja ulkona syöminen on suomalaisen näkökulmasta todella halpaa, mutta kaupassa ruoka on melkein Euroopan hintatasolla! Ja lisäksi San Joséssa sää on yllättävän pilvinen eikä mitenkään tukahduttavan kuuma, mutta ilma on kostea. Tosin meille on sanottu että nyt on kylmempää kuin normaalisti. Kun aurinko sitten kuitenkin pilkahtaa, niin se polttaa nopeasti: eilen istuin puolisen tuntia auringossa ja tuloksena on punoittava oikea käsi :( 

Yksi eksoottinen kokemus eilen oli, kun menimme Annan kanssa spinningtunnille. Salin omistaja veti tunnin ja tunsi kaikki asiakkaat nimeltä. Spinningsalissa oli ehkä kymmenen pyörää ja kaikki rupattelivat koko tunnin ajan. Lisäksi salin omistaja oli vähän liiankin avulias, kokoajan säätämässä meidän pyörien asetuksia tai neuvomassa miten hauiskääntöjä tehdään oikeaoppisesti. Kokemus oli kuitenkin hauska ja tulipahan liikuttua.

Nicole & Co.: Ok so I managed to get a local phone, which will help my social life here quite a bit I'm sure. I also went to see the apartment I told about earlier, and it was totally awesome! I'll be living there with a French, Argentinian and Chilean girl and a local guy from the beginning of March. The location is great, and cleaning and security services, cable and wifi are included in the rent, which is quite high by local standards, but I think it's worth it. The only downside is that I'll have to wait for an american girl to move out and spend the remaining two weeks in my hostel. But we'll be travelling in the weekends, so I'm sure it'll be ok.

Me and Anna went to a local gym yesterday for a spinningclass, and that was an exotic experience: everybody knew each other and was talking during the whole class. The guy who owned the place was maybe a bit too helpful, constantly telling us how to do some biceps or adjusting our bikes. Well, it was a fun experience all in all, and at least we got some exercise. 

Tomorrow morning we'll be heading to Puntarenas for a Carnival with some exchange students. I hope the weather will be nice and that we'll find a place to stay overnight, so that we don't have to return on a nightbus.

Perillä Costa Ricassa, pura vida!

Heipparallaa! Saavuin San Joséhen eilen iltapäivällä. Matka oli pitkä ja raskas. En osaa nukkua lentokentällä, joten lähes koko matka taittui nukkumatta. Totaalisaldoksi taisi tulla jotain 40 tunnin valvomisputken luokkaa. Onneksi hostellini on todella mahtava, joten tänne oli mukava saapua rättiväsyneenä. Ehdin käydä suihkussa ja kaupassa, ja sitten pitikin jo lähteä tapaamaan muita vaihtareita kampukselle. Sieltä suuntasimme baariin, jossa jaksoin sinnitellä parisen tuntia, mutta sitten väsymys vei voiton ja suuntasin kohti hostellia. 

Vaihtareita on tosi monista maista, mm. USA:sta, Ranskasta, Meksikosta, Espanjasta, Saksasta, Ruotsista, Islannista, Norjasta, Puerto Ricosta, Nicaraguasta... Porukka vaikuttaa motivoituneelta ja puhuu valtaosin jo sujuvaa (tai jopa äidinkielenään) espanjaa. 

Tänä aamuna oli eka koulupäivä. Tietoa tuli paljon ja yksi asia ainakin tuli selväksi: viisumin hankkiminen tulee olemaan helvetillinen paperishow, eikä yliopistolle kirjautuminen ole paljon sitä helpompaa. Onneksi saman paperishown aiheuttaman turhautumisen voi jakaa muiden vaihtareiden kanssa! Tutustuin tänään moniin ihmisiin, mm. yhteen meksikolaiseen poikaan, joka jo nyt vaikuttaa sellaiselta pikkuveli-tyypiseltä hahmolta, jota voi kiusata ja jolle voi nauraa ilman että se loukkaantuu. Saksalaiset ovat kyllä aika tiukkapipoja ja haluavat jutella vain opinnoista (huom. yleistys). Puertoricolaiset tytöt vaikuttavat tosi mukavilta. Kyllä täältä kamuja saa, ei tarvitse yksin olla montaa kuukautta.

Kun tulin  takaisin hostellille, minua odotti iloinen yllätys: pääsen ilmeisesti asumaan yhteen asuntoon, joka on ihan tässä lähellä ja jossa asuu lisäkseni viisi tyttöä ja jossa on toimiva internet ja kuulemma ihana patio. Menen katsomaan sitä ensi tilassa. Kuulostaa kyllä tosi hyvältä!

Nyt pitää mennä vähän lepäämään, sillä huomenna on aikainen herätys kun mennään porukalla hankkimaan prepaidliittymät (Sellaisen antaminen ulkomaalaisille on täällä periaatteessa kiellettyä, mutta yksi espanjalaispoika sai puhelinmestan henkilökunnan ylipuhuttua antamaan muutamalle meistä liittymät ;). Go figure, tämä on Keski-Amerikkaa.) Ai niin, suomalainen puhelin ei toimi täällä lainkaan, joten ei kannata soitella tai odotella paljon viestejä. Joitain tekstareita voin lähettää netin kautta, mutta muuten on hiljaista puhelinrintamalla.

Nicole & Co.: I arrived to Costa Rica yesterday afternoon. The trip was long and hard, but thank god my hostel is great and I've met some nice people on my first day at school. There is this Mexican little-brother-type character that will be a nice on to tease and make fun off ;) (now that you're not here, Nicole, I need another victim haha). There's people from all over the world, and most of them speak good or perfect spanish. I found out an hour ago that apparently there's an available room in a big house near my hostel. There's five people living there and a patio and internet (which is very very important since my Finnish phone isn't working here...). Tomorrow a bunch of us are going early in the morning to a phonecompany to buy some prepaid connections. It's theoretically prohibited to sell them to foreigners here, but we got a special deal ;) Go figure, this is Central America.

Kuvia NYCistä

Terveisiä Charlotten lentokentän Starbucksista! Päätin hyödyntää 9 tunnin jatkolennon odotusta ja lentoaseman ilmaista nettiä laittamalla hieman kuvia Nykin etapilta:

Nicole & Co.: I'm at the Charlotte airport Starbucks waiting for my transfer flight to Costa Rica, and decided to make use of the 9 hours I have to spend here and the free wifi by downloading some photos of the trip to NYC and Tuuli's place:

Albany & Valentine's Day

Moro moro! Lahdin perjantaina aamulla kohti Albanya tapaamaan Tuulia, joka asustaa siella idyllisessa lahiossa miehensa Jasonin kanssa. Oli ihana nahda Tuulia pitkasta aikaa, ja huomata miten hyvin han viihtyy Jenkeissa. Isantapariskunta vietti lomapaivaa, joten heilla oli aikaa kaikessa rauhassa esitella kaupunkia. Kaytiin myos maailman parhaassa juustokakkupaikassa: erilaisia juustokakkumakuja loytyy sielta viitisenkymmenta!!! Oli kylla sairaan hyvaa. Illalla katseltiin Olympialaisten avajaisia ja lauantaiaamupaivalla kaytiin viela Saratoga Springsin pikkukaupungissa sightseeingilla. Illaksi suuntasin takaisin Nykkiin, jossa odotti kunnon sahlays kun hostellini oli ryssinyt varaussyysteeminsa kanssa eika minulle meinannut loytya vapaata sankya. Viimein kahden aikaan yolla peti loytyi. Tana aamuna oli kuitenkin energiaa menna Annan kanssa lenkille Central Parkiin. Anna lahti iltapaivalla kohti San Josea, ja talla hetkella olen yksin New Yorkissa (ihan niinkuin Macaulay Culkin Home Alone 2:ssa). Tanaan on Valentine's Day, jota tulee taalla kylla joka tuutista ulos: ikava tulee Joonasta kun katselee pariskuntia kavelemassa ja ravintoloissa syomassa ja kaikkien niiden kukkakimppujen maaraa mita miehet kantavat tuolla kaduilla! Noh, huomenna onkin viimeinen paivani Nykissa, ja illalla alkaa 17 tuntia kestava matkani kohti maaranpaata, San Josea :) Hasta luego!!

Nicole & Co.: I visited a highschoolfriend in Albany on the weekend. It was great seeing Tuuli so happy  and enjoying her life here with her husband Jason! We also had some incredible cheesecake at a place that serves more than 50 different flavors of it, and visited the little town of Saratoga Springs. I returned to NYC in Saturday evening just in time for a big mixup at the hostel: it took them until 2am before they could find me a free bed here :( Me and my friend Anna still had the energy to go jogging to Central Park this morning, and in the afternoon Anna headed to San Jose, leaving me alone here in the Big City. All the happy  Valentine's Day couples are giving me the creeps, and I sort of hate the whole idea of having this Hearts-Chocolates-Love-Love-Love day right now. Oh well, tomorrow it's my last day here, and in the evening I'll head towards my new temporary home :) So long!

"Ladies and gentlemen, a crowded subway is no excuse for inappropriate sexual behavior..."

... Muun muassa tällaisia elämänohjeita tarjoaa NYCin metron kuuluttaja. Tämä on ohjeiden ja neuvojen luvattu maa. Kaikkialla lukee varoituksia ja kehoituksia. "Älä astu tähän", "älä mene tuonne", "kahvi on kuumaa", "bussin liikkuessa tasapainon hallinta vaikeutuu"...

Eilen täällä oli tajuton myrsky, ja suunnitelmamme outletshoppailusta peruuntui, koska ostoskeskukset olivat lumisateen vuoksi suljettuina. Shoppailun sijaan kävimme katsomassa Off-broadway-showna Fuerzabrutan, joka oli ihan mielenkiintoinen, joskin ylihintainen. Tänään menimmekin sitten shoppailemaan ihan olan takaa. Tein hyviä löytöjä, mm. Calvin Kleinin 50-lukutyylisen mekon. Kohta suuntaamme kohti Rockefeller Centeriä ja brasilialaista ravintolaa. Huomenna lähdenkin Albanyyn tervehtimään Tuulia, ja palaan NYCiin lauantaina. So long!

Nicole & CO.: The title represents the sort of advise that can be heard at the NYC subway... It's a country filled with important advice ;)

Yesterday our dayplans were affected by the snowstorm that hit NYC. We decided to go indoors and see an Off-Broadwayshow called Fuerzabruta. It was interesting, but a littlebit artsyfartsy for my taste. Today I bought almost everything there is to buy in this city. I made some great discoveries (eg. a Calvin Klein dress for 60 dollars)!!! This is what Columbus must have felt like when he discovered America.

Alive and well

Ciao taalta Isosta Omenasta! Saavuttiin eilen iltapaivalla paikallista aikaa. Jetlag on aivan jarjeton! En saanut nukuttua kuin pari tuntia viime yona. Silti tanaan ollaan kierrelty Brooklyn Bridget ja Vapaudenpatsaat. Saa taalla on aivan mahtava, muutama aste plussaa, tyynta ja aurinko paistaa, aivan kuin Suomen kevat :) Ja kiteytettyna: New York on MAHTAVA! Ihania ruokapaikkoja, ihana tunnelma, vaikuttavia nahtavyyksia. Jo nyt tiedan etta tanne pitaa tulla monta kertaa uudelleen. Kohta lahdetaan syomaan ja drinkeille, joten hasta luego! 

Ps. Joonas, on ikava :/

Nicole & Co.: Heeeyyyy! Me and my two travelmates arrived to New York yesterday afternoon. We are suffering from severe jetlag, but still had the energy to see some sights today. New York is INCREDIBLE!!! I know already in my heart that I shall have to return here time and time again. But now it's time to have dinner and cocktails, so Hasta Luego!

Lähtökuopissa

Terve, tai pikemminkin Hola! Kuten olen jo joillekin puhunut, rustaan taas vaihtoblogia, jonka ensisijainen tarkoitus on toimia jonkinlaisena elonmerkkinä sukulaisille ja kavereille Suomessa ja vähän muuallakin. Tällä kertaa otan vähemmän paineita kirjoittelusta, koska Madridissa blogin tekemisestä alkoi muodostua rasite, kun postaukset venyivät niin pitkiksi ja työläiksi. Tällä kertaa pyrin panostamaan erityisesti vaihtoaikani kuvalliseen selostukseen, mutta toki myös kirjoittelen jos jotain mielenkiintoista tapahtuu (mikä on tietenkin toivottavaa kun kuitenkin lähden toiselle puolelle maapalloa ihan erilaiseen paikkaan :)).

Tällä hetkellä kaikki tavarat ovat vielä ihan levällään ja päässäni vallitsee kaaos kaikesta, mitä vielä pitäisi tehdä ennen kuin lentokone starttaa kohti Nykkiä maanantaina iltapäivällä. Loputtomalta tuntuvan pakkausrupeaman tila on tällä hetkellä tämä:

Nykissä olen siis viikon verran, jonka jälkeen siirryn vaihtokohteeseeni San Josén Costa Ricalla. Nykin viikon aikana käväisen myös moikkaamassa lukiokaveriani Tuulia Albanyssa. Tällä hetkellä New York innostaa niin paljon, etten oikein edes tajua että olen menossa pois pidemmäksi aikaa! Mahtavaa päästä viimeinkin näkemään, miten ihmeellinen paikka se Iso Omena oikein on.

Seuraavaksi on ohjelmassa vielä muutamien kavereiden tapaamiset miniläksiäisten muodossa, sekä tietenkin paljon järjestelyä ja pakkaamista. Seuraavan kerran postailen toivon mukaan New Yorkista, jos hostellissa sattuu olemaan toimiva nettiyhteys. Se on sitten adios Suomelle hetkeksi aikaa!

Nicole & co.: Nicole, since you've complained about me writing my last blog in Finnish (which isn't your strongest language), I thought I might write a line or two in English every once and a while, in case it made u happy :) So I'm off to NYC on Monday, and still have a million things to organize and a lot of packing to do. However, I can't wait to experience the great Big Apple! I'll spend a week there and then move on to my main target, Costa Rica. Right now it sort of feels like just going on a vacation, but I'm sure (and I hope!) that reality will hit me once in San José :)