Minä lähden Nicaraguaan...

Ilmoitusluontoinen asia: lähden tänään, tai oikeammin huomenna aamuyöllä, Nicaraguaan pääsiäisloman viettoon. Aikomuksena on mennä ensin San Juan del Surin rantakohteeseen Tyynellemerelle, sieltä Granadan pikkukaupunkiin ja sitten vielä Isla Ometepelle, joka on vulkaaninen saari Nicaraguassa sijaitsevan valtavan järven keskellä. Vähän jännittää, päästäänkö saarelle, kun sieltä jouduttiin viikko sitten evakuoimaan paljon ihmisiä kun tulivuori äityi normaalia aktiivisemmaksi. Toivottavasti kuitenkin päästään sinne, koska kaikki ovat kehuneet että se on hieno paikka. Matkaseurana on neljä saksalaistyttöä ja yksi jenkkityttö. Hostellit ja muut on jo varattuina, ja matka taittuu bussilla, kuten täällä Väli-Amerikassa on tapana. Puhelin ei kuitenkaan luultavasti toimi, joten älkää pelästykö jos yhteyttä ei saa. Yritän laittaa elonmerkkiä tänne blogiin ja Facebookiin. Takaisin Costa Ricaan tulen sunnuntaina 4.4. Chau! :)

Nicole & Co.: I'll be heading to Nicaragua for a ten-day Easter holiday today, or to be more accurate, tomorrow at 3.45am. We'll start our journey at San Juan del Sur, which is supposed to be a nice place at the Pacific coast. Then we'll head to Granada, and from there we'll continue on to Isla Ometepe, a volcanic island in the middle of a huge lake in Nicaragua. There is a potential surprisefactor there, because a week ago they had to evacuate the whole island because the volcano decided to start being more active than usual. But I hope that by next week it has calmed down and we can enjoy the beauty of the island. I'll be traveling with four german girls and an american girl. I'll try to put signs of life in the blog and Facebook. I'll be back in San José on Sunday 4 April. Chau!

Manuel Antonio ja muuta mukavaa

Taas on viikko vierähtänyt enkä ole ehtinyt päivitellä blogia, hyi minua. Viikko oli tapahtumantäyteinen, eikä tohinalle loppua näy. Tiistaina meillä oli taas perinteinen illallinen meidän talossa, tällä kertaa teemana oli Meksiko, ja ruoka oli hyvää. Maisteltiin myös vähän meksikolaista tequilaa, joka maistui lähinnä vedeltä ja oli siten varsin petollista. Illallisella muuten tutustuin kämppiksen kaveriin, joka oli töissä YK:ssa Haitissa, mutta sattui olemaan täällä Costa Ricassa lomalla maanjäristyksen sattuessa. Melkein kaikki hänen työkaverinsa kuolivat YK:n rakennuksen luhistuessa. Aika karmiva kokemus, enkä yhtään ihmettele, että tyyppi anoi siirtoa YK:n Nykin toimipisteeseen, sen verran ankeaa olisi palata takaisin Haitiin. Eilen vietettiinkin sitten tämän herran läksiäisiä, jotka olivat vauhdikkaat ja joissa oli parhaat tarjoilut ikinä! Kasoittain sushia, erilaisia leikkeleitä ja hedelmiä ja juustoja, ja hyvää viiniä, mikä on täällä harvinaisuus.

Noh, palatakseni ajassa taaksepäin, keskiviikkona kaverini Jaime järjesti taas kerran bileet talossaan, tällä kertaa St. Patrick's Dayn kunniaksi. Olen vähän huolissani siitä, mitä naapurit ajattelevat, kun ko. talossa on äänekkäät bileet joka viikko... Mutta hauskaa oli. Torstaina käytiin katsomassa Shutter Island, joka oli mielestäni ihan kelpo pätkä. Tosin täällä rahoille saa vastinetta vähän huonommallakin filmillä, koska leffalippu maksaa reilun euron :)

Perjantai olikin ihan huippupäivä. Täällä on meneillään kansainvälinen taidefestivaali, jonka avajaispäivänä Sabanan puistossa järjestettiin valtava ulkoilmakonsertti, jonka pääesiintyjänä oli Rosario Flores!!! Niille teistä (esim. Kiira ;)), joille ko. nimi ei ole tuttu, niin kerrottakoon, että kyseessä on yksi Espanjan tunnetuimmista naislaulajista. Yli nelikymppinen nainen veti ihan loistavan shown, ja tietysti mieltä lämmitti että sitä mahtavuutta sai katsella ilmaiseksi ja vieläpä hyvältä paikalta! Illan kruunasi jämäkkä ilotulitus, jota ihailtiin kämppisten ja koulukavereiden kanssa puistossa sijaitsevan tekojärven rannalla <3

Lauantaiaamuna lähdin kolmen muun tytön kanssa Manuel Antonion luonnonpuistoon Tyynenmeren rannalle. Vaikka reissu jäi lyhyeksi, se oli hintansa väärti, sillä puistossa on kivoja rantoja ja paljon kaikkia eläimiä, kuten apinoita ja iguaaneja, jotka eivät juurikaan vierasta ihmisiä. Ohessa muutama kuva minilomalta.

Nicole & Co.: It's been a fun but busy week. On Tuesday we had our traditional international dinner at our house, and this time it was Mexico's turn to show their culinary expertise. We also had to taste some tequila, which didn't really taste like alcohol at all, which ofcourse is always quite dangerous. On Wednesday we celebrated St. Patrick's Day at Jaime's house, and the party was once again loud and a pain in the ass for the neighbours. The couple past times the police arrived to tell us to be quiet, but I suppose this time they had some Holiday Spirit (if St. Patrick's Day counts as a holiday... I don't really know the point of the whole event, but who cares). On Thursday we went to the movies to see Shutter Island, which I can recommend for anyone whose not completely paranoid about scary movies (btw, if we thought going to the movies was cheap in Madrid, here it's ridiculous: the ticket costs like 1,50 euro :o). Friday was such a good day: there's an international arts festival going on in San José, and there was an opening concert at a park, and the leading artist was Rosario Flores!!! She pulled a fantastic show, and the best part was that it was free! Another highlight of the evening was the fireworks show, which I enjoyed with roommates and friends by the lake in the park. Great success!

On Satuday we went to Manuel Antonio, which is a national park in the Pacific Coast. We saw a lot of monkeys and iguanas and all sorts of creatures, and spent some time on the beach. Finally yesterday there was a farewellparty of Mauricio, a guy who I got to know at the dinners at our house. He has an amazing story: he was working at the UN office in Haiti, but luckily was on a holiday here in Costa Rica (his homecountry) at the time of the earthquake. Almost all of his collegues past away :'( Now he's heading to NYC to work at the UN headquarters, since obviously he doesn't feel like going back to the ruins of his office in Port-au-Prince :( But on to happier subjects, or photos, to be more accurate. Here are some pics from Manuel Antonio :)

Koulunalkua ja Karibiaa

Koulu alkoi tällä viikolla. Ensimmäinen päivä ei ollut kovin lupaava, koska tunti jouduttiin perumaan seuraavasta syystä: kriminalistiikkaa ja oikeuslääketiedettä käsittelevä kurssini järjestetään kampuksen ulkopuolella Heredian kaupunginosassa sijaitsevalla oikeuslääketieteellisellä tutkimuslaitoksella (hienompi nimi ruumishuoneelle), mutta tieto tästä ei minun lisäkseni ollut kantautunut kuin yhdelle opiskelijalle. Paikalla ruumishuoneella oli siis lisäkseni yksi poika ja opettaja. Muut n. 15 henkilöä odottelivat tunnin alkua kampuksella oikiksen luentosalissa. Että näin. Rupateltiin sitten puolisen tuntia mukavia opettajan kanssa ja lähdettiin kotiin. Onneksi toinen kurssini, saman opettajan samassa paikassa pitämä lääkintäoikeuden kurssi, alkoi keskiviikkona erittäin lupaavasti: kurssin sisältö on todella mielenkiintoinen, joskin kyseessä on työläs kokonaisuus ja luettavaa on paljon. Muut opiskelijat vaikuttivat todella mukavilta, ja heihin ehti mukavasti tutustua paluumatkalla luennolta, sillä koulun minibussi vie ja tuo meidät kampukselta ruumishuoneelle, ja matka kestää tunnin verran. Sain ensimmäisenä koulupäivänäni neljä kutsua sukujuhliin, perheen luo syömään tai suvun kesämökille :) Costaricalaisten vieraanvaraisuus on vähän toista kuin mihin on Suomessa totuttu.

Arki on muutenkin lähtenyt mukavasti pyörimään. Kämppisten kanssa on traditiona järjestää tiistai-iltaisin illallinen, jossa on vuorotellen teemana kunkin kotimaan ruoka. Viime tiistaina vuorossa oli Ranska, ja söimme herkullisia crepsejä ja katsoimme ranskalaisen elokuvan. Tämä tiistai-illan kotihetki tuntuu nyt jo legendaariselta jutulta. Muitakin arkirutiineja alkaa muodostua, hankin muun muassa kortin koulun salille ja olen käynyt nyt pariin otteeseen siellä spinningissä. 

Palasin juuri Karibian rannikolta, jossa olimme Annan ja kahden saksalaistytön, Wiebken ja Katharinan kanssa moikkaamassa espanjalaiskaveri Férnandoa, joka reppana on lähetetty opiskelemaan yliopistomme Limónin kaupungissa sijaitsevaan sivuosastoon. Fé ei tunne kaupungista juuri ketään ja potee muutenkin aika kovaa koti-ikävää, joten menimme sinne häntä piristämään. Säät olivat mahtavat ja reissu muutenkin mukava. Teimme päiväretket Cahuitan luonnonpuistoon, jossa näimme vaikka minkälaista elukkaa, muun muassa apinoita, sekä Puerto Viejoon, joka on mukava pieni rantakylä jossa on rento Karibian meininki.

Täällä on kyllä käsittämättömän suuret erot sekä ilmastossa että väestössä maan sisällä pienten etäisyyksien päässä. Karibian rannikon väestö on pääosin mustaa rastaheppua, niin sanottuja jäänteitä ajoista, jolloin Afrikasta kuskattiin tänne orjia pakkotyöhön. Sisämaassa ja länsirannikolla väestö on pääosin juuriltaan eurooppalaista. Ilmaston vaihteluista olen havainnut sen, että San Joséssa on aina melkein kymmenen astetta vilpoisempaa kuin rannikoilla. Sateet voivat yllättää missä vain, mutta todennäköisimmin niiden kohteeksi joutuu vuoristossa tai Karibialla. Pitää kirjoitella lähipäivinä muutamia muitakin havaintoja täkäläisistä outouksista ja erikoisuuksista, niitä on paljon, sekä positiivisia että negatiivisia. Mutta nyt nukkumaan!

Nicole & Co.: School started this week. The start was a bit rocky, because my first class had to be cancelled. The problem was that me and one other student were the only ones except for the professor who found our way to the right place at the right time. The thing is that I'm taking this forensic science -course, which is held at the morgue far away from the campus. The other 15 students thought that the class would be held at the faculty as usual, and were there expecting us. We ended up chatting for a half an hour with the professor and then went home. Well, my next class on Wednesday, which is held by the same professor also at the morgue (it's a bio- and medicine law course) was awesome! The contents are really interesting and the other students seem really nice. I already got like 4 invitations to family dinners, summer houses etc.:) The costa rican hospitality is overwhelming at times!

I spent the weekend at the Caribbean Coast visiting a Spanish friend, Férnando, with a few other friends. Fé is studying at a sideoffice of the Uni at Limón, and we wanted to pay him a visit since he's the only foreign student in Limón and doesn't know a lot of people there yet. The weekend was nice and we had some great weather. We saw some monkeys at the national park of Cahuita and got to relax on the nice beaches of Puerto Viejo. I'm beginning to look like a human being instead of a zombie, some people have even claimed that I'm actually quite tanned, but who knows, maybe they're just being polite.

Panama

Tältä näytti Panamassa. Lähdimme matkaan Jaimen ja Atenaksen (Meksiko), Fernandon (Espanja) ja Annan kanssa aikaisin viime perjantaiaamuna. Reissu oli täynnä seikkailuja ja vastoinkäymisiä, mutta loppuvaikutelma matkasta kuitenkin on, että hauskaa oli! Vastoinkäymiset alkoivat jo menomatkalla Bocas del Toroon, kun  sateiden vuoksi tie oli poikki: tien läpi virtasi kokonainen joki! Tämän vuoksi bussi jätti meidät jonnekin jumalan selän taakse Karibian rannikolle. Tien läpi muodostuneen joen ylitimme paikallisen miehen pienellä kiikkanalla veneellä, ja tästä kolmen metrin matkasta maksoimme paikallisittain sievoisen summan, noin 3 euroa per nuppi. Sitten vielä toisesta ylimääräisestä bussista, joka jatkoi matkaa "joen" toisella puolella, toinen mokoma. About kahdeksan tunnin matkaan meni lopulta noin 11 tuntia, mutta onneksi lopulta päästiin perille paratiisimaiseen Bocasiin.

Seuraavana päivänä aurinko paistoi ja lähdimme kahden jenkkitytön kanssa heidän suosittelemalleen rannalle, jonne heidän mukaansa oli "puolen tunnin kävelymatka". Lopulta löysimme itsemme patikoimasta nilkkaa myöten mudassa sademetsässä, matkan kesto about kaksi tuntia. Olimme hiestä märkiä kun pääsimme perille rannalle, joka kuitenkin onneksi oli kauneudessaan uuvuttavan matkan väärti. Illalla kävimme tutustumassa Bocasin yöelämään, joka oli aika eläväistä.

Seuraava päivä olikin sitten suhteellisen surkea. Ilmoittauduimme aamulla saaristokiertueelle uhkaavista pilvistä huolimatta (reissun järjestäjä sanoi "paikallisen asiantuntemuksella", että kyllä pilvet väistyvät). Alkumatka menikin ihan kivasti, näimme pilkahduksen delfiineistä hyppimässä meressä ja todella upean rannan luonnonpuistossa. Rannalla ollessamme alkoi kuitenkin sataa kaatamalla. Lisäksi veneemme ei käynnistynyt, joten nökötimme kaatosateessa lilluvassa paatissa kylmissämme ties kuinka kauan. Lopulta kuitenkin matka jatkui, ja pääsimme hieman snorklailemaan, mikä oli ihan kivaa. Loppumatkasta kuitenkin kylmäntunne otti ylivallan, kun kaatosade yhdistyi viimaan nopeasti kulkevassa veneessä. Oli helpotus päästä takaisin hostellille. Tämä vastoinkäyminen oli kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä illalla tapahtui. Palasimme kuppilasta takaisin hostellille, kun Atenas kurkkasi sähköpostinsa. Siellä oli monta yhteydenottoa perheenjäseniltä ja kavereilta, joissa kaikissa kehotettiin soittamaan heti kotiin. Atenas lähti puhelinkoppiin soittamaan (Panamassa eivät jostain syystä kännykät toimineet), ja palatessaan hän oli ihan hysteerinen ja itkuinen. Uutiset olivat olleet kamalia: Atenaksen poikaystävä oli kuollut auto-onnettomuudessa edellisenä iltana. Loppuyö meni meillä kaikilla itkiessä ja netissä yrittäen etsiä tytölle lentoja Meksikoon, sillä hän halusi palata kotiin mahdollisimman nopeasti poikaystävänsä hautajaisia varten (katolilaiset kun hautaavat muutaman päivän sisällä kuolemasta). Lopulta Atenas lähti seuraavana aamuna Jaimen ja Fernandon kanssa takaisin San Joséen, josta hän lensi seuraavana iltana Meksikoon. Atenaksen oli määrä tulla minun ja Annan kanssa Panama Cityyn, mutta suunnitelmat muuttuivat traagisella tavalla, ja seuraavana iltana lähdimme Annan kanssa kahdestaan kohti pääkaupunkia.

Onneksi loppumatka meni ilman kummoisia vastoinkäymisiä, nähtiin Panaman kanaali ja muut pakolliset nähtävyydet, ja vikana päivänä käytiin läheisellä saarella rannalla. Kotimatka bussilla (Panama City - San José) kesti vaatimattomat 17 tuntia. Onneksi sen jälkeen pääsin vihdoin tänne uuteen kotiini! Tapasin kämppikseni, jotka vaikuttavat mukavilta. Täällä asuu siis kaksi ranskalaista, yksi argentiinalainen, yksi meksikolainen ja yksi jenkkityttö sekä yksi paikallinen poika. Menin ranskalaisten ja heidän kavereidensa kanssa vielä illalla syömään meksikolaiseen ravintolaan, jonka jälkeen uni maittoi omassa sängyssä. Nyt onkin aika alkaa jännittää maanantaista koulun alkua :)

Nicole & Co.: Ok, I'm back from a pretty exhausting trip to Bocas del Toro and Panamá City. I was travelling with Jaime and Atenas (Mexico), Fernando (Spain) and Anna (Finland). The trip was all in all a great experience, but it involved a lot of elements for desaster. The hardships began on our way to Bocas, when the road was flooded and we had to take a boat to cross the road in order to continue our journey. The normally 8 hour trip took about 11 hours... But Bocas was worth it! A really nice place which has a lot of beautiful beaches around it!

The second day we decided to walk to one of these beaches. It was supposed to be a half-an-hour walk there, but somehow we ended up hiking ankle-deep in mud in the rainforest for two hours... I guess a half-an-hour walk is a flexible concept :) The day after that we took a boat tour, but the weather turned on us again, and we ended up almost freezing to death in the pouring rain in a little boat (of course we hadn't brought any umbrellas or warm clothes, because hey, it's the Carribean)... These experiences could be dealt with by laughing, as we certainly did, but the last night there Atenas got some devastating news from back home: her boyfriend had past away in a car accident. It was heartbreaking to see Atenas so upset :'( We stayed up all night trying to find her flights back home, but finally she decided to return to San José the next morning with Jaime and Fernando. Me and Anna continued on to Panama City, unfortunately without Atenas.

The rest of the trip went ok, although we felt bad for our friend. We saw the Panama Canal and other interesting stuff in the capital, and the last day we went to a nearby-island to enjoy the sun. The busride back to San José took us about 17 hours, so we were pretty exhausted after it. But luckily I was able to finally enter my new apartment and meet my roommates, who all seem very nice. There are two French girls, an Argentinian, an American and a Mexican  girl and a local guy living here. I had the energy to even go to dinner with the French girls and their friends in the evening, but after that it felt pretty nice to fall into my own bed. Now it's time to start feeling anxious about the first day at school on Monday :)