Elossa

Moi! Taas tulee tällainen miniteksti, tarkoituksena lähinnä kertoa olevani elossa. Mulla on jo kiire bussiin, ollaan kämppikseni Marian kanssa lähdössä rannalle viikonlopuksi, joten en ehdi enempää kertoa kuulumisia. Summa summarum: Joonas oli vastikään käymässä täällä, oli tosi hauskaa. Lisäksi olen ryhdistäytynyt koulunkäynnissä, takana on kaksi koetta jotka kaiketi menivät ihan ok. Ensi viikolla on vikan vieraan, Sannan, vuoro saapua, ja keskiviikkona me kaksi suunnataankin kohti Kuubaa! Palailen tarkemmin kuulumisiin lähipäivinä.

Nicole & Co.: I'm alive! And really late for a morningbus towards the beach, so this is gonna be a short text. So long story short, Joonas was here to visit me a while ago and everything went nice. I've also had to do some studying for a change, since I had two exams last week. I think they went ok. Next week my friend Sanna is arriving to visit me, and we'll head to Cuba! I'll get back to you people (or person, if Nicole is the only one reading this haha) with some stories in a short while.

Kiira ja Miia vieraisilla

Hola! Niin kiirettä on pitänyt, kun Kiira ja Miia saapuivat kahden viikon hupivisiitille, etten ole ehtinyt päivitellä blogia. Oli aivan mahtava vierailu, naurettiin paljon ja nautittiin elämästä, kouluarvosanana melkein täysi kymppi ja ehkä ainoana miinuksena pieni epäonni säiden kanssa: täällä San Joséssa on sadellut lähes joka päivä parisen tuntia. Noh, se ei menoa pahemmin haitannut, ja nyt onkin pieni depis pinnassa kun laitoin tytöt aamulla taksiin kohti lentokenttää :'(

Palataan lyhyesti viimeisten kahden viikon tapahtumiin. Tyttöjen ekana päivänä täällä tutustuttiin lähinnä mun kaupunginosaan ja lähikuppiloihin. Seuraavana päivänä tehtiin retki Poásin tulivuorelle, joka oli kyllä näkemisen arvoinen, tosi kaunis paikka. Molempina maanantaina käytiin paikallisessa must-see -klubissa nimeltä Cuartel. Siellä on aina ihan loistomeno, livemusiikkia laidasta laitaan ja tosi hyvä tanssilattia. Tyttöjen ekalla viikolla täällä järjestettiin myös Suomi-illallinen, jonka ruokalistalle kuului ruisleipää ja munavoita, karjalanpaistia ja sienikastiketta, perunamuussia ja korvapuusteja. Karjalanpaistista meinasi tulla tosi mautonta, onneksi kämppikseltä lainattu lähes pullollinen soijakastiketta mausteeksi pelasti tilanteen :) Myös sienikastikkeesta tuli ensin epämääräisen näköistä, kun paikallinen ruokakerma ilmeisesti on jotain ihan mystistä ainetta, mutta onneksi sekin saatiin pelastettua ah niin perinteisellä soijakastikkeella. Korvapuustit paloivat vähän pohjasta mutta olivat ihan hyviä, ja noh, munavoi nyt vaan näyttää epäilyttävältä mutta kyllä sekin näytti vieraille maistuvan. Onneksi seivattiin pieniä epäonnistumisia loistavalla juomatarjoilulla: alkudrinkiksi vodkaboolia, välisnapsiksi Fisua ja jälkkärin kanssa valkovenäläisiä. Kaikki tämä teki aika ison loven lompakkoon, koska vieraita tuli varmaan 35. Mutta kerrankos sitä... Oli kyllä tosi hauskaa, soitettiin myös suomalaista musaa ja laulettiin snapsilauluja, ja porukka näytti varsin tyytyväisiltä meininkiin. Varmaan hauskinta oli kuitenkin meillä itsellämme :D

No joo, kun Suomibileistä selvittiin niin suunnattiin kohti Nicoyan niemimaalla sijaitsevaa Samaran rantakylää. Siellä meillä kävi tajuton tuuri majoituksen suhteen: saatiin kokonainen isohko asunto 45 dollarilla yö, ja talossa oli myös oma uima-allas. Myös säät suosivat, jopa vähän liian hyvin, koska Kiira ja Miia molemmat paloivat vähän auringossa. Itselläni on pohjaväriä jo sen verran että vältyin moiselta, mutta muita kommelluksia sattui kyllä myös mun kohdalle. Yhtenä päivänä tehtiin pyöräretki ihanalle rannalle n. 10 kilometrin päässä Samarasta, ja tietenkin kaaduin pyörällä ojaan kun en ole tottunut jalkajarruttomaan versioon :) Surffatessa surffilauta tuli päälleni, tuloksena mustelma pepussa. Melontareissulla kärsin voimakkaasta merisairaudesta ja oksentaminen oli aika lähellä. Ja kaiken kukkuraksi Canopyretkellä (se on sellaista vaijerin varassa liitämistä metsässä, aivan SAIRAAN KIVAA!!) sain haavan turvavaijerista olkapäähäni. No sellaista sattuu, oli joka tapauksessa todella hauska reissu rannikolle.

Palatessamme takaisin San Joséen ohjelma koostui lähinnä juhlimisesta. Cuartelin lisäksi osallistuimme illalliselle mun kotona, tällä kertaa oli Argentiinan vuoro. Niistä juhlista jäi vähän paha maku suuhun, kun paikalle tuli valtava määrä seminihkeitä ranskalaisia jotka joi kaikkien muiden viinit kysymättä ja käyttäytyivät muutenkin huonosti, mutta eipähän näitä tyyppejä näkynyt sitten myöhemmin keittiössä siivoamassa sotkuja. Tuntuu siltä että siivoaminen ja järjestelyt kaatuu samojen tyyppien niskaan ja sitten kuitenkin ne tyypit jotka syö ruoat on ihan erikseen. Tiistai-illallisen sääntöjä ollaankin ehkä miettimässä uudelleen, jotta porukka saadaan pidettyä pienenä ja kulut ja vaivannäkö kohtuullisina.

No joo, tyttöjen tokavikana päivänä mentiin vielä pienellä porukalla libanonilaiseen ravintola-klubiin. Oli ihan hauska ilta, joskin edellisten päivien juhlien aiheuttama rasitus painoi jo hartioilla. Vikana päivänä käytiin manikyyrissä ja pedikyyrissä ja syötiin mun kämppiksen Marían loihtima gourmetillallinen. Tänä aamuna tytöt heräsivät viideltä ja suuntasivat nokat kohti New Yorkia, jossa lienevät tällä hetkellä odottamassa jatkolentoa. Minä täällä haikein mielin valmistaudun viikonlopun viettoon sillä aikaa kun Suomessa vietetään vappua.

Summa summarum: Kiitos tytöt ihanasta visiitistä, olette rakkaita <3 Pura mida mae!

Nicole & Co.: So Kiira and Miia were here to visit me, and the two weeks were filled with laughter and fun stuff. We visited the volcano Poás, did  a lot of partying, and went to Samara beach where we did some surfing, canopy (which is SO MUCH FUN, it's this thing that you do with a wire in a forest), kayaking and a bicycle tour to this really pretty beach called Barrigona. We also prepared a traditional Finnish dinner for my friends at my house. It was a succes even though the food turned out somewhat... strange... But gladly we were able to save the dinner with a fine selection of alcoholic drinks. On the other week it was Argentina's turn to cook. I enjoyed the food a lot, but for vegetarians such as Kiira and Miia, it was a challenge since it included like four meatdishes :)

Kiira and Miia totally charmed all my friends, and Jochi, my landloard, even offered them a free place to stay in case they wanted. After so much laughing and fun things to do I find myself a little depressed now that they're gone :( Oh well, I guess I'll just have to get over it and move on, as I always do :)

Sitä sun tätä

Buenas! Päätin pistää vaihteeksi myös vähän arkipostausta sekalaisista teemoista.

Ensin voisi vähän avautua joistain paikallisista erikoisuuksista. Yksi käsittämättömimpiä on paikallinen osoitekäytäntö: täällä ei nimittäin ole varsinaisia osoitteita ollenkaan. Posti ja taksi löytää perille (jos löytää) esimerkiksi seuraavanlaisilla koordinaateilla: Los Yosesin kaupunginosan Subaru-liikkeen jälkeen 200 metriä etelään, sitten 60 metriä itään, ensimmäisen puun jälkeinen harmaa ovi jossa on punaisia koristeita" :D Kyseessä on oma osoitteeni, mutta variaatioita on monia riippuen siitä, miten sen haluaa ilmaista. Yhtä hyvin se voisi olla: San Pedron ostoskeskuksen edessä olevasta liikenneympyrästä kohti Los Yosesin Spoon-kahvilaa, jatka 200 metriä, sitten käänny etelään ja jatka 50 metriä eteenpäin, pysähdy kaktusten kohdalla"... Aiheuttaa välillä pientä päänvaivaa kun kaduilla ei ole nimiä, mutta tähän asti määränpää on aina lopulta löytynyt.

Toinen hassu juttu, joka ehkä aukeaa vain espanjaa puhuville, on se, että täällä sanotaan jatkuvasti "pura vida" (eli käännettynä jotain tyyliin "täyttä elämää" tai "puhdasta elämää") vähän joka yhteydessä. Se tarkoittaa "hei", "ei se mitään", "älä huoli", "mainiota", "moikka" jne.

Tietenkin myös yksi eksoottinen asia on turvallisuustilanne, joka San Joséssa ei ole mitenkään maailman paras. Pimeäntulon jälkeen pitää aina ottaa taksi minne tahansa meneekin. Itse käytän taksia varmaan keskimäärin kaksi kertaa päivässä! Mutta se on pieni hinta maksaa turvallisuudesta. Monesti kun kävelee kadulla, paikalliset pysäyttävät ja muistuttavat, että täällä on vaarallista ja pitää pitää tavaroista huoli. Ei tulisi mieleenkään laittaa jotain hienoja koruja tai kelloa päälle kun lähtee ulos omasta talosta.

No joo, ehkä sitten vähän kuulumisia. Nicaraguan matkan jälkeen olen tutustunut yhä paremmin kämppiksiini, ja täytyy kyllä sanoa, että tämä talo ja nämä ihmiset täällä ovat tämän vaihtokokemuksen parhaimpia anteja. Eilen meillä oli taas perinteikäs kansainvälinen tiistai-illallinen, tällä kertaa vuorossa oli Brasilia, ja oli tosi maukasta. Rima on korkealla, mikä pelottaa hieman, koska ensi viikolla on Suomi-illallisen vuoro :o Arvon karjalanpaistin ja uunilohen välillä, voi olla että karjalanpaistiksi menee kun lohi on täällä tosi kallista ja syöjiä tulee melkein kolmekymmentä. Jälkkäriksi aion tehdä korvapuusteja, ja tietenkin tarjotaan myös Finlandia-vodkaa :)

Mun kurssit täällä on edelleen tosi mielenkiintoisia, on ballistiikkaa (johon kuuluu visiitti ampumaradalle kokeilemaan erityyppisiä aseita), trikologiaa eli karvatutkimusta, oikeusbiologiaa, oikeuspsykologiaa ja tietenkin oikeuslääketiedettä. Viimeksimainitun kohdalla odotan innolla pääsyä seuraamaan ruumiinavausta, mutta se riippuu täysin tuurista. Yleensä ruumiinavaukset tehdään aamulla ja meidän tunti on iltapäivällä, joten jonkun pitää kuolla sopivasti sellaiseen aikaan että kiireellinen ruumiinavaus tehdään vasta iltapäivällä. Pitäisikö sanoa että toivotaan parasta?

Lauantaina saan ekat vieraat Suomesta, kun Kiira ja Miia rantautuvat tänne parin viikon lomalle. Aikomuksena on mennä ainakin Poasin tulivuorelle, Nicoyan niemimaalle, ja jos aikaa jää, myös Karibian rannikolle. Kiva päästä puhumaan taas suomea pitkästä aikaa. Sitä on tullut puhuttua tosi vähän kun toinen suomalaistyttö Annakin on ollut pitkään matkoilla poikaystävänsä kanssa.

Nicole & Co.: This is a miscellaneous post about all sorts of things. First I told something of the specialities of San José. For instance, the concept of addresses is very different here than what we are used to in Europe. For instance, my address would be something like "From the Subaru-store in Los Yoses 200 meters South, then 60 meters East, after the first tree a grey and red door to the left". So instead of naming the streets, they just describe where they live! Causes some headaches at times.

They also use weird words and sayings here. The most common peculiarity is "pura vida!". You can say that to almost everything. It means "hello", "don't worry", "it's ok", "goodbye", "oh how nice" etc. Also, instead of the Spanish "tío" or "hombre", or the mexican "weeeyyy", they say "mae", almost before and after every sentence.

One notable thing is the safety issue: you always have to take the taxi after dark, wherever you go. Local people stop you (at least if you look like a gringa as I do) on the streets just to remind you that it's dangerous here and somebody might rob you on the street. Thanks for adding fear to my already worried mindset.

About my life here in San José: I'm becoming more and more convinced that moving to this house with these great roommates was one of the best decisions ever, and plays a huge part in making my time here in Costa Rica unforgettable. The Tuesday night multinational dinners at our house are a success! Yesterday a Brasilian friend set the bar high with a Brasilian feast, and I got a littlebit scared because next week it's my turn to prepare something Finnish! :o

My courses here are superinteresting. They include ballistics (with an excursion to the shooting range to test some guns), tricology a.k.a the study of bodyhair at a crimescene, forensic biology, forensic psychology, and ofcourse, forensic medicine. The last one has my hopes high for getting a chance to see an autopsy, but that depends on luck: somebody has to die at the right time in order to have a corpse on a Monday afternoon, when this class takes place. Should I say let's hope for the best? 

This Saturday I'll receive my first visitors, when Kiira and Miia will join me here for two weeks of vacations. It'll be so much fun! I'm also pretty thrilled to get the chance to express myself in Finnish for a change :)

Nicaragua

Moi! Reilun viikon pituinen Nicaraguan matka oli joka minuutin väärti. Nähtiin hienoja paikkoja ja koettiin unohtumattomia elämyksiä. Matkaan lähdin saksalaispainotteisessa 6-8 hengen tyttöporukassa, tosin osan matkasta mukana oli jenkkityttö ja osan matkasta myös hollantilainen tyttö. En nyt varmaan matkan aikataulua päivä päivältä luettele, mutta pääpiirteittäin ohjelma eteni näin: ensin suunnattiin San Juan del Surin rantakaupunkiin. Siellä kokeiltiin surffaamista, joka oli ihan älyttömän hauskaa vaikken mikään übertaituri olekaan. Käsien lihasvoimat joutuivat koville kun koko päivän pungersin itseäni laudan päälle ja temusin meressä. Kurssi oli tosi halpa, opettaja neljälle hengelle viideksi tunniksi, kuljetukset, laudat ja suojakuteet yhteensä 30 dollaria per henkilö! Costa Ricassa saa maksaa melkein tuplahinnan moisesta.

Rantalomalta jatkettiin Granadan kaupunkiin. Se on todella kaunis pikkukaupunki Nicaragua-järven rannalla. Siellä muun muassa pääsin todistamaan eräänä iltana paikallisten nuorten todella vaikuttavaa breakdance-esitystä, jonka taustamusiikkina soi Bomfunk MC's :) Tuli pienesti isänmaallinen fiilis. 

Muiden tyttöjen jatkaessa jo matkaa Isla Ometepelle minä, Wiebke ja Katharina (mahtavia saksalaistyttöjä) päätimme toteuttaa päiväretken Leonin kaupunkiin ja sen lähellä sijaitsevalle Cerro Negron tulivuorelle, jossa kokeilimme tulivuorisurffausta! Niille teistä, jotka eivät tunne ko. lajia (luultavasti valtaosa teistä, itse en ainakaan ollut koskaan kuullut moisesta), kyseessä on käytännössä pulkkailu/lumilautailu alas tulivuoren rinnettä. Vulkaaninen hiekka on niin hienojakoista että pulkkailemalla saattaa saavuttaa 80 km/H vauhdin! Pienesti kyllä pelotti 2km korkean aktiivisen tulivuoren huipulla suojakuteita päälle vedellessä, ja hetken epäröin pystynkö ollenkaan suoriutumaan tehtävästä, mutta pakkohan se oli kun muutkin uskalsivat. Kokemus oli surrealistinen ja hauska, vaikka naama oli laskun jälkeen ihan musta noesta ja hiekkaa löytyi hiuksista vielä monta päivää jälkeenpäin.

Lopulta me tulivuorilaskettelijatkin jatkoimme matkaa viimeiseen kohteeseemme eli Isla Ometepelle, joka on todella kaunis ja rauhallinen vulkaaninen saari Nicaragua-järven keskellä. Majoituimme siellä todella makeaan hostelliin, joka on samalla orgaaninen kahvi- ja kaakaotila. Paikka on nimeltään Finca Magdalena, ja se sijaitsee siis todella jumalan selän takana. Edes julkista liikennettä ei varsinaisesti ole, vaan paikalle mennään liftaamalla paikallisilla lava-autoilla. Mutta näköalat ovat vaivan arvoiset. Myös paikan ravintola oli tosi hyvä ja halpa, kaikki ruoka itse tuotettua luomua. Suosittelen lämpimästi kaikille stressaantuneille ihmisille, koska siellä todellakin oppii uudelleen rentoutumisen taidon! Huomionarvoinen seikka Finca Magdalenassa on, että jos ei omaa rastatukkaa ja muita hippivermeitä, ja jos on erehtynyt laittamaan päälleen kengät ja rintsikat, niin erottuu kyllä muusta asiakaskunnasta aika räikeästi :)

Seuraavassa muutamia kuvia matkan varrelta.

Nicole & Co.: So the trip to Nicaragua was worth every minute. I was travelling with a bunch of German girls, although for parts of the trip we were accompanied with an american and a dutch girl as well. First we went to San Juan del Sur, where I tried surfing for the first time and fell in love with the sport! I doubt it though that I have time to develop my skills to the level of Cameron Diaz, because already after one day my arm muscles were screaming for help. 

From there we continued on to Granada, which is a really pretty little town at the Nicaragua-lakeshore. Me and two other girls also made a daytrip to the city of  León and a volcano called Cerro Negro, where we tried this peculiar sport called volcano surfing: there you're supposed to basically snowboard on the slope of a 2km high active volcano in the ashes. I have to admit, I was a little scared at the top, since I couldn't even see the end of the slope, but ofcourse I had to overcome my fear, and it paid off in the end: the experience was fantastic, although surreal.

The last few days we spent at Isla Ometepe, which is a beautiful volcanic island in the lake Nicaragua. We stayed in an awesome hostal which is also an organic coffee- and cacaofarm. It's in the middle of nowhere, and there's no real public transport there, so you have to find your way there by hitchhiking, but the views are worth the trip, and so is the organic food at the restaurant. In this place (which by the way is called Finca Magdalena) you really learn how to relax. The only notable thing is that in case you don't have threads and other hippyish things and in case you happen to wear a pair of shoes and a bra, you really stick out from the rest of the clientele :)

Here are some photos from the trip.

Minä lähden Nicaraguaan...

Ilmoitusluontoinen asia: lähden tänään, tai oikeammin huomenna aamuyöllä, Nicaraguaan pääsiäisloman viettoon. Aikomuksena on mennä ensin San Juan del Surin rantakohteeseen Tyynellemerelle, sieltä Granadan pikkukaupunkiin ja sitten vielä Isla Ometepelle, joka on vulkaaninen saari Nicaraguassa sijaitsevan valtavan järven keskellä. Vähän jännittää, päästäänkö saarelle, kun sieltä jouduttiin viikko sitten evakuoimaan paljon ihmisiä kun tulivuori äityi normaalia aktiivisemmaksi. Toivottavasti kuitenkin päästään sinne, koska kaikki ovat kehuneet että se on hieno paikka. Matkaseurana on neljä saksalaistyttöä ja yksi jenkkityttö. Hostellit ja muut on jo varattuina, ja matka taittuu bussilla, kuten täällä Väli-Amerikassa on tapana. Puhelin ei kuitenkaan luultavasti toimi, joten älkää pelästykö jos yhteyttä ei saa. Yritän laittaa elonmerkkiä tänne blogiin ja Facebookiin. Takaisin Costa Ricaan tulen sunnuntaina 4.4. Chau! :)

Nicole & Co.: I'll be heading to Nicaragua for a ten-day Easter holiday today, or to be more accurate, tomorrow at 3.45am. We'll start our journey at San Juan del Sur, which is supposed to be a nice place at the Pacific coast. Then we'll head to Granada, and from there we'll continue on to Isla Ometepe, a volcanic island in the middle of a huge lake in Nicaragua. There is a potential surprisefactor there, because a week ago they had to evacuate the whole island because the volcano decided to start being more active than usual. But I hope that by next week it has calmed down and we can enjoy the beauty of the island. I'll be traveling with four german girls and an american girl. I'll try to put signs of life in the blog and Facebook. I'll be back in San José on Sunday 4 April. Chau!

Manuel Antonio ja muuta mukavaa

Taas on viikko vierähtänyt enkä ole ehtinyt päivitellä blogia, hyi minua. Viikko oli tapahtumantäyteinen, eikä tohinalle loppua näy. Tiistaina meillä oli taas perinteinen illallinen meidän talossa, tällä kertaa teemana oli Meksiko, ja ruoka oli hyvää. Maisteltiin myös vähän meksikolaista tequilaa, joka maistui lähinnä vedeltä ja oli siten varsin petollista. Illallisella muuten tutustuin kämppiksen kaveriin, joka oli töissä YK:ssa Haitissa, mutta sattui olemaan täällä Costa Ricassa lomalla maanjäristyksen sattuessa. Melkein kaikki hänen työkaverinsa kuolivat YK:n rakennuksen luhistuessa. Aika karmiva kokemus, enkä yhtään ihmettele, että tyyppi anoi siirtoa YK:n Nykin toimipisteeseen, sen verran ankeaa olisi palata takaisin Haitiin. Eilen vietettiinkin sitten tämän herran läksiäisiä, jotka olivat vauhdikkaat ja joissa oli parhaat tarjoilut ikinä! Kasoittain sushia, erilaisia leikkeleitä ja hedelmiä ja juustoja, ja hyvää viiniä, mikä on täällä harvinaisuus.

Noh, palatakseni ajassa taaksepäin, keskiviikkona kaverini Jaime järjesti taas kerran bileet talossaan, tällä kertaa St. Patrick's Dayn kunniaksi. Olen vähän huolissani siitä, mitä naapurit ajattelevat, kun ko. talossa on äänekkäät bileet joka viikko... Mutta hauskaa oli. Torstaina käytiin katsomassa Shutter Island, joka oli mielestäni ihan kelpo pätkä. Tosin täällä rahoille saa vastinetta vähän huonommallakin filmillä, koska leffalippu maksaa reilun euron :)

Perjantai olikin ihan huippupäivä. Täällä on meneillään kansainvälinen taidefestivaali, jonka avajaispäivänä Sabanan puistossa järjestettiin valtava ulkoilmakonsertti, jonka pääesiintyjänä oli Rosario Flores!!! Niille teistä (esim. Kiira ;)), joille ko. nimi ei ole tuttu, niin kerrottakoon, että kyseessä on yksi Espanjan tunnetuimmista naislaulajista. Yli nelikymppinen nainen veti ihan loistavan shown, ja tietysti mieltä lämmitti että sitä mahtavuutta sai katsella ilmaiseksi ja vieläpä hyvältä paikalta! Illan kruunasi jämäkkä ilotulitus, jota ihailtiin kämppisten ja koulukavereiden kanssa puistossa sijaitsevan tekojärven rannalla <3

Lauantaiaamuna lähdin kolmen muun tytön kanssa Manuel Antonion luonnonpuistoon Tyynenmeren rannalle. Vaikka reissu jäi lyhyeksi, se oli hintansa väärti, sillä puistossa on kivoja rantoja ja paljon kaikkia eläimiä, kuten apinoita ja iguaaneja, jotka eivät juurikaan vierasta ihmisiä. Ohessa muutama kuva minilomalta.

Nicole & Co.: It's been a fun but busy week. On Tuesday we had our traditional international dinner at our house, and this time it was Mexico's turn to show their culinary expertise. We also had to taste some tequila, which didn't really taste like alcohol at all, which ofcourse is always quite dangerous. On Wednesday we celebrated St. Patrick's Day at Jaime's house, and the party was once again loud and a pain in the ass for the neighbours. The couple past times the police arrived to tell us to be quiet, but I suppose this time they had some Holiday Spirit (if St. Patrick's Day counts as a holiday... I don't really know the point of the whole event, but who cares). On Thursday we went to the movies to see Shutter Island, which I can recommend for anyone whose not completely paranoid about scary movies (btw, if we thought going to the movies was cheap in Madrid, here it's ridiculous: the ticket costs like 1,50 euro :o). Friday was such a good day: there's an international arts festival going on in San José, and there was an opening concert at a park, and the leading artist was Rosario Flores!!! She pulled a fantastic show, and the best part was that it was free! Another highlight of the evening was the fireworks show, which I enjoyed with roommates and friends by the lake in the park. Great success!

On Satuday we went to Manuel Antonio, which is a national park in the Pacific Coast. We saw a lot of monkeys and iguanas and all sorts of creatures, and spent some time on the beach. Finally yesterday there was a farewellparty of Mauricio, a guy who I got to know at the dinners at our house. He has an amazing story: he was working at the UN office in Haiti, but luckily was on a holiday here in Costa Rica (his homecountry) at the time of the earthquake. Almost all of his collegues past away :'( Now he's heading to NYC to work at the UN headquarters, since obviously he doesn't feel like going back to the ruins of his office in Port-au-Prince :( But on to happier subjects, or photos, to be more accurate. Here are some pics from Manuel Antonio :)

Koulunalkua ja Karibiaa

Koulu alkoi tällä viikolla. Ensimmäinen päivä ei ollut kovin lupaava, koska tunti jouduttiin perumaan seuraavasta syystä: kriminalistiikkaa ja oikeuslääketiedettä käsittelevä kurssini järjestetään kampuksen ulkopuolella Heredian kaupunginosassa sijaitsevalla oikeuslääketieteellisellä tutkimuslaitoksella (hienompi nimi ruumishuoneelle), mutta tieto tästä ei minun lisäkseni ollut kantautunut kuin yhdelle opiskelijalle. Paikalla ruumishuoneella oli siis lisäkseni yksi poika ja opettaja. Muut n. 15 henkilöä odottelivat tunnin alkua kampuksella oikiksen luentosalissa. Että näin. Rupateltiin sitten puolisen tuntia mukavia opettajan kanssa ja lähdettiin kotiin. Onneksi toinen kurssini, saman opettajan samassa paikassa pitämä lääkintäoikeuden kurssi, alkoi keskiviikkona erittäin lupaavasti: kurssin sisältö on todella mielenkiintoinen, joskin kyseessä on työläs kokonaisuus ja luettavaa on paljon. Muut opiskelijat vaikuttivat todella mukavilta, ja heihin ehti mukavasti tutustua paluumatkalla luennolta, sillä koulun minibussi vie ja tuo meidät kampukselta ruumishuoneelle, ja matka kestää tunnin verran. Sain ensimmäisenä koulupäivänäni neljä kutsua sukujuhliin, perheen luo syömään tai suvun kesämökille :) Costaricalaisten vieraanvaraisuus on vähän toista kuin mihin on Suomessa totuttu.

Arki on muutenkin lähtenyt mukavasti pyörimään. Kämppisten kanssa on traditiona järjestää tiistai-iltaisin illallinen, jossa on vuorotellen teemana kunkin kotimaan ruoka. Viime tiistaina vuorossa oli Ranska, ja söimme herkullisia crepsejä ja katsoimme ranskalaisen elokuvan. Tämä tiistai-illan kotihetki tuntuu nyt jo legendaariselta jutulta. Muitakin arkirutiineja alkaa muodostua, hankin muun muassa kortin koulun salille ja olen käynyt nyt pariin otteeseen siellä spinningissä. 

Palasin juuri Karibian rannikolta, jossa olimme Annan ja kahden saksalaistytön, Wiebken ja Katharinan kanssa moikkaamassa espanjalaiskaveri Férnandoa, joka reppana on lähetetty opiskelemaan yliopistomme Limónin kaupungissa sijaitsevaan sivuosastoon. Fé ei tunne kaupungista juuri ketään ja potee muutenkin aika kovaa koti-ikävää, joten menimme sinne häntä piristämään. Säät olivat mahtavat ja reissu muutenkin mukava. Teimme päiväretket Cahuitan luonnonpuistoon, jossa näimme vaikka minkälaista elukkaa, muun muassa apinoita, sekä Puerto Viejoon, joka on mukava pieni rantakylä jossa on rento Karibian meininki.

Täällä on kyllä käsittämättömän suuret erot sekä ilmastossa että väestössä maan sisällä pienten etäisyyksien päässä. Karibian rannikon väestö on pääosin mustaa rastaheppua, niin sanottuja jäänteitä ajoista, jolloin Afrikasta kuskattiin tänne orjia pakkotyöhön. Sisämaassa ja länsirannikolla väestö on pääosin juuriltaan eurooppalaista. Ilmaston vaihteluista olen havainnut sen, että San Joséssa on aina melkein kymmenen astetta vilpoisempaa kuin rannikoilla. Sateet voivat yllättää missä vain, mutta todennäköisimmin niiden kohteeksi joutuu vuoristossa tai Karibialla. Pitää kirjoitella lähipäivinä muutamia muitakin havaintoja täkäläisistä outouksista ja erikoisuuksista, niitä on paljon, sekä positiivisia että negatiivisia. Mutta nyt nukkumaan!

Nicole & Co.: School started this week. The start was a bit rocky, because my first class had to be cancelled. The problem was that me and one other student were the only ones except for the professor who found our way to the right place at the right time. The thing is that I'm taking this forensic science -course, which is held at the morgue far away from the campus. The other 15 students thought that the class would be held at the faculty as usual, and were there expecting us. We ended up chatting for a half an hour with the professor and then went home. Well, my next class on Wednesday, which is held by the same professor also at the morgue (it's a bio- and medicine law course) was awesome! The contents are really interesting and the other students seem really nice. I already got like 4 invitations to family dinners, summer houses etc.:) The costa rican hospitality is overwhelming at times!

I spent the weekend at the Caribbean Coast visiting a Spanish friend, Férnando, with a few other friends. Fé is studying at a sideoffice of the Uni at Limón, and we wanted to pay him a visit since he's the only foreign student in Limón and doesn't know a lot of people there yet. The weekend was nice and we had some great weather. We saw some monkeys at the national park of Cahuita and got to relax on the nice beaches of Puerto Viejo. I'm beginning to look like a human being instead of a zombie, some people have even claimed that I'm actually quite tanned, but who knows, maybe they're just being polite.