Koulu alkoi tällä viikolla. Ensimmäinen päivä ei ollut kovin lupaava, koska tunti jouduttiin perumaan seuraavasta syystä: kriminalistiikkaa ja oikeuslääketiedettä käsittelevä kurssini järjestetään kampuksen ulkopuolella Heredian kaupunginosassa sijaitsevalla oikeuslääketieteellisellä tutkimuslaitoksella (hienompi nimi ruumishuoneelle), mutta tieto tästä ei minun lisäkseni ollut kantautunut kuin yhdelle opiskelijalle. Paikalla ruumishuoneella oli siis lisäkseni yksi poika ja opettaja. Muut n. 15 henkilöä odottelivat tunnin alkua kampuksella oikiksen luentosalissa. Että näin. Rupateltiin sitten puolisen tuntia mukavia opettajan kanssa ja lähdettiin kotiin. Onneksi toinen kurssini, saman opettajan samassa paikassa pitämä lääkintäoikeuden kurssi, alkoi keskiviikkona erittäin lupaavasti: kurssin sisältö on todella mielenkiintoinen, joskin kyseessä on työläs kokonaisuus ja luettavaa on paljon. Muut opiskelijat vaikuttivat todella mukavilta, ja heihin ehti mukavasti tutustua paluumatkalla luennolta, sillä koulun minibussi vie ja tuo meidät kampukselta ruumishuoneelle, ja matka kestää tunnin verran. Sain ensimmäisenä koulupäivänäni neljä kutsua sukujuhliin, perheen luo syömään tai suvun kesämökille :) Costaricalaisten vieraanvaraisuus on vähän toista kuin mihin on Suomessa totuttu.
Arki on muutenkin lähtenyt mukavasti pyörimään. Kämppisten kanssa on traditiona järjestää tiistai-iltaisin illallinen, jossa on vuorotellen teemana kunkin kotimaan ruoka. Viime tiistaina vuorossa oli Ranska, ja söimme herkullisia crepsejä ja katsoimme ranskalaisen elokuvan. Tämä tiistai-illan kotihetki tuntuu nyt jo legendaariselta jutulta. Muitakin arkirutiineja alkaa muodostua, hankin muun muassa kortin koulun salille ja olen käynyt nyt pariin otteeseen siellä spinningissä.
Palasin juuri Karibian rannikolta, jossa olimme Annan ja kahden saksalaistytön, Wiebken ja Katharinan kanssa moikkaamassa espanjalaiskaveri Férnandoa, joka reppana on lähetetty opiskelemaan yliopistomme Limónin kaupungissa sijaitsevaan sivuosastoon. Fé ei tunne kaupungista juuri ketään ja potee muutenkin aika kovaa koti-ikävää, joten menimme sinne häntä piristämään. Säät olivat mahtavat ja reissu muutenkin mukava. Teimme päiväretket Cahuitan luonnonpuistoon, jossa näimme vaikka minkälaista elukkaa, muun muassa apinoita, sekä Puerto Viejoon, joka on mukava pieni rantakylä jossa on rento Karibian meininki.
Täällä on kyllä käsittämättömän suuret erot sekä ilmastossa että väestössä maan sisällä pienten etäisyyksien päässä. Karibian rannikon väestö on pääosin mustaa rastaheppua, niin sanottuja jäänteitä ajoista, jolloin Afrikasta kuskattiin tänne orjia pakkotyöhön. Sisämaassa ja länsirannikolla väestö on pääosin juuriltaan eurooppalaista. Ilmaston vaihteluista olen havainnut sen, että San Joséssa on aina melkein kymmenen astetta vilpoisempaa kuin rannikoilla. Sateet voivat yllättää missä vain, mutta todennäköisimmin niiden kohteeksi joutuu vuoristossa tai Karibialla. Pitää kirjoitella lähipäivinä muutamia muitakin havaintoja täkäläisistä outouksista ja erikoisuuksista, niitä on paljon, sekä positiivisia että negatiivisia. Mutta nyt nukkumaan!
Nicole & Co.: School started this week. The start was a bit rocky, because my first class had to be cancelled. The problem was that me and one other student were the only ones except for the professor who found our way to the right place at the right time. The thing is that I'm taking this forensic science -course, which is held at the morgue far away from the campus. The other 15 students thought that the class would be held at the faculty as usual, and were there expecting us. We ended up chatting for a half an hour with the professor and then went home. Well, my next class on Wednesday, which is held by the same professor also at the morgue (it's a bio- and medicine law course) was awesome! The contents are really interesting and the other students seem really nice. I already got like 4 invitations to family dinners, summer houses etc.:) The costa rican hospitality is overwhelming at times!
I spent the weekend at the Caribbean Coast visiting a Spanish friend, Férnando, with a few other friends. Fé is studying at a sideoffice of the Uni at Limón, and we wanted to pay him a visit since he's the only foreign student in Limón and doesn't know a lot of people there yet. The weekend was nice and we had some great weather. We saw some monkeys at the national park of Cahuita and got to relax on the nice beaches of Puerto Viejo. I'm beginning to look like a human being instead of a zombie, some people have even claimed that I'm actually quite tanned, but who knows, maybe they're just being polite.




Ihanalta kuulostaa! (kaikki paitsi se ikävä auto-onnettomuusuutinen. Olin sen vuoksi masentuneena pari päivää. Täytyy ehkä alkaa tietoisesti hallita tätä empatiaintoani, ettei koko maailma kaadu päälle :D)
VastaaPoistaItse palasin kotiin sunnuntaina enkä ole sen jälkeen tehnyt juuri mitään. Yhden harjoittelupaikkahakemuksen lähetin kyllä ja lisää pitäisi iskeä menemään teholla, mutta tämä työnhaku on niin epämotivoivaa ja tuloksia tuottamatonta, että en nähtävästi saa itsestäni mitään irti. Kerroinko jo, että myös vaihtohakemukseni hylättiin ja Tukholma on yhtä Kiiraa köyhempi ensi keväänä? Ja minä ressukka kun väänsin vielä ruotsiksi sen CV:nkin. No, enough of itsesääli, meikä pääsee kohta Costa Ricalle ja New Yorkiin! Speaking of which, muistatko, missä bargain hotellissa yövyit? Meinattiin Miian kanssa panostaa halpaan ja eikö se sun ollut halpa? Vai eikun sä asuit Tuulilla? Mutta tiesit jonkun halvan? Olenko nähnyt unta? Anyway, mikäli on vihjasta, otetaan mieluusti vastaan!
Nicole (do you even read this, I don't see you commenting! Bad, bad girl... ;)): sounds great! Despite the car accident, for which I felt bad for a few days (I should start consciously controlling my empathy feelings to remain sane :D). I got back from Italy a couple of days ago and have been doing almost nothing, though I did send an application for an internship and should send a lot more, but it's so de-motivating since I never see the results! And they did not even accept me for an exchange in Stockholm despite the fact that I even wrote my CV in Swedish (what a pain in the ass that was)! Well, enough of self-pity, I'm going to Costa Rica! (...then some request for information on cheap hotels in NY)
Kiira
Moi Laura!
VastaaPoistaLöysin vasta nyt tän sun uuden vaihtoblogin ja lukaisin kerralla läpi, kuulostaa mahtavalta kaikki :) Ja noi sun kurssit kuulostaa tosi kinnostavilta, oon vähän kateellinen! Muutenkin Costa Rica kuulostaa kadehdittavalta näin Suomen kevättä odotellessa (en voi tajuta, että tänään satoi TAAS lunta vaikka kuin paljon...)
Pidä hauskaa siellä!
Hei kamut! Kiva kun jätätte kommentteja :) On paljon kivempi kirjotella tänne kun tietää että on ainakin pari lukijaa :) Ja Kiira seriously, Tukholma menetti kyllä nyt elämänsä tilaisuuden, kun eivät saa sua sinne! <3
VastaaPoista