Panama

Tältä näytti Panamassa. Lähdimme matkaan Jaimen ja Atenaksen (Meksiko), Fernandon (Espanja) ja Annan kanssa aikaisin viime perjantaiaamuna. Reissu oli täynnä seikkailuja ja vastoinkäymisiä, mutta loppuvaikutelma matkasta kuitenkin on, että hauskaa oli! Vastoinkäymiset alkoivat jo menomatkalla Bocas del Toroon, kun  sateiden vuoksi tie oli poikki: tien läpi virtasi kokonainen joki! Tämän vuoksi bussi jätti meidät jonnekin jumalan selän taakse Karibian rannikolle. Tien läpi muodostuneen joen ylitimme paikallisen miehen pienellä kiikkanalla veneellä, ja tästä kolmen metrin matkasta maksoimme paikallisittain sievoisen summan, noin 3 euroa per nuppi. Sitten vielä toisesta ylimääräisestä bussista, joka jatkoi matkaa "joen" toisella puolella, toinen mokoma. About kahdeksan tunnin matkaan meni lopulta noin 11 tuntia, mutta onneksi lopulta päästiin perille paratiisimaiseen Bocasiin.

Seuraavana päivänä aurinko paistoi ja lähdimme kahden jenkkitytön kanssa heidän suosittelemalleen rannalle, jonne heidän mukaansa oli "puolen tunnin kävelymatka". Lopulta löysimme itsemme patikoimasta nilkkaa myöten mudassa sademetsässä, matkan kesto about kaksi tuntia. Olimme hiestä märkiä kun pääsimme perille rannalle, joka kuitenkin onneksi oli kauneudessaan uuvuttavan matkan väärti. Illalla kävimme tutustumassa Bocasin yöelämään, joka oli aika eläväistä.

Seuraava päivä olikin sitten suhteellisen surkea. Ilmoittauduimme aamulla saaristokiertueelle uhkaavista pilvistä huolimatta (reissun järjestäjä sanoi "paikallisen asiantuntemuksella", että kyllä pilvet väistyvät). Alkumatka menikin ihan kivasti, näimme pilkahduksen delfiineistä hyppimässä meressä ja todella upean rannan luonnonpuistossa. Rannalla ollessamme alkoi kuitenkin sataa kaatamalla. Lisäksi veneemme ei käynnistynyt, joten nökötimme kaatosateessa lilluvassa paatissa kylmissämme ties kuinka kauan. Lopulta kuitenkin matka jatkui, ja pääsimme hieman snorklailemaan, mikä oli ihan kivaa. Loppumatkasta kuitenkin kylmäntunne otti ylivallan, kun kaatosade yhdistyi viimaan nopeasti kulkevassa veneessä. Oli helpotus päästä takaisin hostellille. Tämä vastoinkäyminen oli kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä illalla tapahtui. Palasimme kuppilasta takaisin hostellille, kun Atenas kurkkasi sähköpostinsa. Siellä oli monta yhteydenottoa perheenjäseniltä ja kavereilta, joissa kaikissa kehotettiin soittamaan heti kotiin. Atenas lähti puhelinkoppiin soittamaan (Panamassa eivät jostain syystä kännykät toimineet), ja palatessaan hän oli ihan hysteerinen ja itkuinen. Uutiset olivat olleet kamalia: Atenaksen poikaystävä oli kuollut auto-onnettomuudessa edellisenä iltana. Loppuyö meni meillä kaikilla itkiessä ja netissä yrittäen etsiä tytölle lentoja Meksikoon, sillä hän halusi palata kotiin mahdollisimman nopeasti poikaystävänsä hautajaisia varten (katolilaiset kun hautaavat muutaman päivän sisällä kuolemasta). Lopulta Atenas lähti seuraavana aamuna Jaimen ja Fernandon kanssa takaisin San Joséen, josta hän lensi seuraavana iltana Meksikoon. Atenaksen oli määrä tulla minun ja Annan kanssa Panama Cityyn, mutta suunnitelmat muuttuivat traagisella tavalla, ja seuraavana iltana lähdimme Annan kanssa kahdestaan kohti pääkaupunkia.

Onneksi loppumatka meni ilman kummoisia vastoinkäymisiä, nähtiin Panaman kanaali ja muut pakolliset nähtävyydet, ja vikana päivänä käytiin läheisellä saarella rannalla. Kotimatka bussilla (Panama City - San José) kesti vaatimattomat 17 tuntia. Onneksi sen jälkeen pääsin vihdoin tänne uuteen kotiini! Tapasin kämppikseni, jotka vaikuttavat mukavilta. Täällä asuu siis kaksi ranskalaista, yksi argentiinalainen, yksi meksikolainen ja yksi jenkkityttö sekä yksi paikallinen poika. Menin ranskalaisten ja heidän kavereidensa kanssa vielä illalla syömään meksikolaiseen ravintolaan, jonka jälkeen uni maittoi omassa sängyssä. Nyt onkin aika alkaa jännittää maanantaista koulun alkua :)

Nicole & Co.: Ok, I'm back from a pretty exhausting trip to Bocas del Toro and Panamá City. I was travelling with Jaime and Atenas (Mexico), Fernando (Spain) and Anna (Finland). The trip was all in all a great experience, but it involved a lot of elements for desaster. The hardships began on our way to Bocas, when the road was flooded and we had to take a boat to cross the road in order to continue our journey. The normally 8 hour trip took about 11 hours... But Bocas was worth it! A really nice place which has a lot of beautiful beaches around it!

The second day we decided to walk to one of these beaches. It was supposed to be a half-an-hour walk there, but somehow we ended up hiking ankle-deep in mud in the rainforest for two hours... I guess a half-an-hour walk is a flexible concept :) The day after that we took a boat tour, but the weather turned on us again, and we ended up almost freezing to death in the pouring rain in a little boat (of course we hadn't brought any umbrellas or warm clothes, because hey, it's the Carribean)... These experiences could be dealt with by laughing, as we certainly did, but the last night there Atenas got some devastating news from back home: her boyfriend had past away in a car accident. It was heartbreaking to see Atenas so upset :'( We stayed up all night trying to find her flights back home, but finally she decided to return to San José the next morning with Jaime and Fernando. Me and Anna continued on to Panama City, unfortunately without Atenas.

The rest of the trip went ok, although we felt bad for our friend. We saw the Panama Canal and other interesting stuff in the capital, and the last day we went to a nearby-island to enjoy the sun. The busride back to San José took us about 17 hours, so we were pretty exhausted after it. But luckily I was able to finally enter my new apartment and meet my roommates, who all seem very nice. There are two French girls, an Argentinian, an American and a Mexican  girl and a local guy living here. I had the energy to even go to dinner with the French girls and their friends in the evening, but after that it felt pretty nice to fall into my own bed. Now it's time to start feeling anxious about the first day at school on Monday :)